Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo piirsi sairautensa kuviksi – ”Saa olla kiitollinen, että on vielä täällä.”

16.11.2020
Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo piirsi sairautensa kuviksi – ”Saa olla kiitollinen, että on vielä täällä.”


Aihesivun Flinkkilä & Kellomäki pääkuva



Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo kuvattuna Mediapoliksen studiossa Tampereella, Anne Flinkkilän haastateltavana.


Tiitu Takalo. Kuva: Harri Hinkka, Yle


ANNE  FLINKKILÄTAMPERE

Video https://areena.yle.fi/1-50681041


Aivoverenvuodon kokenut Tiitu Takalo sanoo, että kuolema ei vain hipaissut, se tukisti ja kunnolla. Aivoverenkiertohäiriöt ovat suomalaisten kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Tiitu Takalo oli onnekas ja toipui.

"Mitäs jos mun aivot nyrjähti niin etten pysty enää piirtämään?" Oli 4. joulukuuta 2015, sarjakuvataitelija Tiitu Takalo oli 38-vuotias ja perusterve, kun kova päänsärky pisti polvilleen.

Ambulanssista hän vielä käveli omin jaloin sairaalaan, mutta sitten alkoi pimetä. Kyseessä oli aivoverenvuoto. Läheskään kaikki eivät selviä hengissä sairaalaan asti.

– Piirtäminen on tietysti ammattini, mutta on se aina ollut minulle myös tapa katsoa maailmaa. Jos luen jotakin tai näen jotakin kiinnostavaa, niin tulee vahva tarve piirtää se. Ensin pelotti kuolema ja sitten se, että pystynkö enää piirtämään, Tiitu sanoo.

Tie takaisin kuvien maailmaan oli pitkä ja välillä synkkä, mutta siitä syntyi kirja nimeltä Memento mori, sarjakuvan muotoon tehty toipumiskertomus.

Aikaa unelmien toteuttamiseen

Teoksessa Tiitu käsittelee niin synkkiä kuin absurdejakin tuntoja, joita aivoverenvuodosta toipumiseen on mahtunut. Memento mori eli muista kuolevaisuutesi, millainen asia se sinulle on?

– Se on oikeastaan aika positiivinen ajatus. Kun muistaa, että kuolema tulee joskus, täällä ei olla ikuisesti eikä ole ikuisesti aikaa vaikka unelmien toteuttamiseen.

Tiitu sanoo, että kuolema ei vain hipaissut, se tukisti ja kunnolla.

– Ei se kuolemanpelon hyväksyminen ole helppoa ollut. Tajuaa sen, kuinka pienestä on kiinni, että olen vielä täällä.

Tiitu sanoo, että aivoverenvuoto on ilman muuta elämän vedenjakaja. On aika ennen ja jälkeen. Vuosipäivä, mutta myös muut päivämäärät muistuttavat asiasta.

– Jos kaivaa pakastinta ja löytää jotakin, joka on pakastettu syyskuussa 2015, niin eka ajatus ei ole, että onpas vanha pakaste, vaan se, että se on pakastettu ennen sairastumista, Tiitu sanoo.


Yksityiskohta Tiitu Takalon sarjakuvateoksesta Memento mori, aivoverenvuoto.


Yksityiskohta Memento mori -teoksesta. Kuva: Tiitu Takalo, WSOY


Yksityiskohta Tiitu Takalon sarjakuvateoksesta Memento mori, nainen sairaalan letkuissa kuin marionettinukke, jota liikutetaan naruilla.

Ehtisikö oppia pistekirjoituksen?

Mona Moisala on psykologian tohtori ja tunnettu aivojen asiantuntija. 15 vuotta sitten, abiturienttina Mona sai aivoinfarktin. Kuoleman tukistus on siis tuttu.

– Aivoinfarkti vaikutti näkökykyyn, niin että puolet näkökentästä hävisi. Muistan ajatelleeni, että entäpä jos sokeudun ennen kirjoituksia. Että voisikohan ne tehdä pistekirjoituksella? Shokkitilassa sitä kai yritti etsiä ratkaisua, Mona muistelee.

Myös Monalle oma kokemus oli iso vedenjakaja. Ehkä tuleva ammatti voisikin liittyä aivoihin ja aivojen moniin mysteereihin, hän ajatteli. Ajatukset rahasta ja bisneksestä saivat jäädä, kun aivotutkimus kutsui.

– Aivoista tiedetään paljon, mutta paljon on myös vastaamattomia kysymyksiä, niitä mysteerejä. Olen itsekin tehnyt tutkimuksia, joissa tosi siististi nähdään, mikä osa aivoista aktivoituu, kun tehdään vaikka jotakin tehtävää. Mutta sitten esimerkiksi aivovaurion seuraukset ovat hyvinkin erilaisia ja yksilöllisiä, Mona kertoo.

Tyhjän paperin pelko

Tiitulla pysyi lusikka kädessä, mutta entä se pelko, että luovuus katoaa? Missä aivojen kohdassa kohtaa luovuus asuu?

– Ei sellaista yhtä paikkaa aivoissa ole. Luovuudessa on niin monta elementtiä. Vaikka, että osaa yhdistellä epätavallisia asioita toisiinsa, päästää irti totutuista ajattelutavoista. Eri aivoalueet keskustelevat keskenään, Mona sanoo.

Hyvä uutinen Monan mukaan on se, että aivot mukautuvat ja joustavat. Ne aivosolut, jotka ovat tuhoutuneet, eivät koskaan palaa ennalleen, mutta kuntoutuksen avulla aivot voivat löytää uusia reittejä asioiden toteuttamiseen.

– Tiedän itsekin, että monissa työtehtävissä minun täytyy tarkistaa ja tarkistaa tekemisiäni. Ja vaikka kirjoittaa muistukseksi kanssaihmisen, niinkuin nyt tässä keskustelussa Tiitun nimi tähän kämmenselkään, Mona kertoo.

Tiitu sanoo, että hänelle nimenomaan se uuden aloittaminen oli vaikeata. Paperi työpöydällä, kynä kädessä, mutta se paperi oli ja pysyi tyhjänä.

– Keskittyminen herpaantui helposti, yhtäkkiä olin tekemässä jotakin ihan muuta. En millään tajunnut, että se liittyy siihen aivoverenvuotoon, eihän minulla sellaista ollut koskaan ennen ollut, Tiitu sanoo.

Kun aivot uupuvat

Aivoväsymys, mitä se on?

– Aivot kyllä palautuvat ja korjaavat itseään. Mutta joudumme ponnistelemaan kuntoutuvilla aivoilla vähän enemmän kuin ennen ja kyllä aivot väsyvät samalla lailla kuin kehokin, Mona sanoo.

Tiitu kertoo, ettei aluksi tajunnut ollenkaan, että miksi on niin väsynyt.

– Olin aina ennen ajatellut, että ihminen väsyy, kun tekee jotain fyysistä ja raskasta hommaa. Mutta nyt väsyin, kun olin ajatellut. Sitä oli vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi hyväksyä.


Yksityiskohta Tiitu Takalon sarjakuvateoksesta Memento mori, kivusta kärsivä nainen kippurassa.


Yksityiskohta Memento mori -teoksesta. Kuva: Tiitu Takalo, WSOY


Yksityiskohta Tiitu Takalon sarjakuvateoksesta Memento mori, nainen sairaalavuoteella, puhekuplassa: "Hei, kuuleeko kukaan?"


Tiitulle tarjottiin masennusdiagnoosia. Tiitu tiesi itse kuitenkin, ettei ollut masentunut, sillä siitä hänellä oli rankka kokemus nuorena. Hän oli onnellinen, mutta väsynyt ja aloitekyvytön.

Suurin apu tuli neuropsykologisen kuntoutuksen myötä. Sinne ei ollut helppo päästä, mutta sitten padot aukenivat.

– Minulle sanottiin maagisia sanoja: anna itsellesi aikaa, palastele tekemisiäsi, kiitä itseäsi, siitähän on vasta vuosi aikaa. Olinhan minä tällaista lukenut jostakin elämänhallintaoppaasta, mutta nyt neuvot tulivatkin todeksi, Tiitu sanoo.

Aivan mahtava ohje, anna itsellesi aikaa, sanoo Monakin ja muistuttaa, että sama neuvo olisi hyvä kenelle tahansa meistä. Jatkuva stressi ja paine rasittavat terveitäkin aivoja.

– Pientä, hetkittäistä stressiä aivot pystyvät hyvin käsittelemään, mutta tänä päivänä elämä on usein sellaista, että aivojen stressijärjestelmä on koko ajan aktiivinen, koko ajan hälytystilassa. Kyllähän henkinen kuormitus saattaa edesauttaa myös aivoverenkiertohäiriöiden syntyä, Mona toteaa.

Kivikautiset aivot huutavat apua

Tiitu sanoo, että oli tosi helpottava tunne, kun piirtäminen alkoi taas sujua. Hän luopui muutamasta ennalta sovitusta työstä, otti sitä aikaa ja alkoi piirtää Memento moria, omaa tarinaansa.

– Tunsin, että oli pakko palata siihen aikaan, siihen maailmaan. Että mitä oikein tapahtui, miten kaikki oikein meni. Mutta sen kyllä sanon, että enää en piirrä yhtään sairaalasänkyä enkä tippaletkua, Tiitu nauraa.

Vaikka ihmisen aivot ovat toisaalta joustavat ja mukautuvat, ne ovat kuitenkin kivikautista perua, eivätkä ole vuosituhansiin muuttuneet miksikään.

Jatkuvat keskeytykset, pirstaleisuus ja informaation täyteinen aika saavat aivot huutamaan apua. Mona sanookin, että kahdeksan tunnin tehokas työpäivä on utopiaa.

– Terveisiä vaan työnantajille, mutta näin se on. Ajattelutyötä kahdeksan tuntia päivässä tehokkaasti kymmeniä vuosia putkeen, se on ihan epärealistista. Emme me ole mitään ajatuskoneita, jotka tykittävät ilman mitään seuraamuksia, Mona toteaa.

Tiitu sanoo nyt opetelleensa väljempiä aikatauluja ja tavoitteita. Sairastumisen jälkeen hän on myös tehnyt välitilinpäätöstä omien elämän valintojensa suhteen.

– Ajattelin isoja asioita, että olenko elänyt arvojeni mukaan. Ja myös hassuimpia asioita kuten, että olisiko pitänyt mennä tositeevee-ohjelmaan. Mutta oli hienoa huomata, että omat valinnat tuntuivat oikeilta ja enkä mene sinne tositeeveeseen, Tiitu sanoo.

Liikuttava hetki Memento morissa on, kun Tiitu on piirtänyt oman kuolinilmoituksensa.

– Olen pohtinut paljon ajan rajaisuutta. Tuossa kuolinilmoituksessa voisin olla minä, mutta en ole. On elettävä tässä ja nyt, kun huomisesta ei tiedä.

Flinkkilä & Kellomäki Yle TV1 lauantaina 14.11. kello 17.10 ja sunnuntaina 15.11. kello 9.05 sekä Yle Areena.



                                                                                        Новости | Yle Uutiset | yle.fi
Делясь ссылкой на статьи и новости Похоронного Портала в соц. сетях, вы помогаете другим узнать нечто новое.
18+

Яндекс.Метрика